Kamala tilanne. Olen huonekalukaupassa ja sanon etsiväni puhelimelta kuvaa sängystä, jonka aion ostaa. Nuori mies vilkaisee puhelimeni ruutua ja siinä on kuva kirjasta, jota olin matkalla kuunnellut. Taidan punastua.
Sama juttu seuraavana aamuna, työpuhelin soi ja vastaan siihen, vaikka olen vasta ajomatkalla. Kääks! – äkkiä äänikirja kiinni ja auto parkkiin. Kyseessä on nimittäin sellainen teos, jonka kerronta duunipuhelun taustalla voisi olla arveluttava juttu. Suorastaan kuumottava. Niin kuumottava, että tunnustan hetken miettineeni voinko edes laittaa kannen kuvan blogi-kirjoitukseeni sille paikalle, johon kaikki kiinnittävät huomionsa.
Mitä jos seuraajani, jotka lukevat juttujani lasten liikuntaan liittyvän mielenkiintonsa vuoksi, pahastuvat? Tai mitä jos joku etsii minut somesta siksi, että nimeni on äitiyspakkauksen vauvalorukirjassa ja törmää sanaan munametsä? Hetken mietittyäni totesin itselleni, että juuri siksi. Kansi on kaunis ja asia on merkityksellinen.
Ja tietenkin siksi, että onneksi ihmisissä on monia puolia. Minä kirjoitan söpöjä vauvaloruja ja samaan aikaan syntyy lavarunoja omasta vaihdevuotisen naisen seksuaalisuudesta, eikä niissä teksteissä ole mitään söpöstelevää.
Mutta siis. Jos minä, jota koulussa sanottiin rääväsuuksi, mietin asiaa näin monimutkaisesti, miten suhtautuvat he, jotka ovat lähtökohtaisesti ahdasmielisiä? Hui hai! Mitä sen on väliä! Tämä on tärkeä kirja.
Löysin Munametsän pyydettyäni facebook-ryhmässä vinkkejä hauskoista kirjoista. Huumori on roisia, mutta se sopii minulle. Ei haittaa, vaikka teksti kertoo nuoremmasta naisesta, sillä se vapauttaa minussa naurun, joka auttaa kestämään myös omaan kroppaani liittyviä naurettavuuksia.
Noh! Siellä autossa sain tökättyä Storytel-luurini kiinni, eikä työkaverini ehtinyt kuulla edes pientä pätkää Linneasta, jolla on kadehdittavan vilkas seuraelämä. Harmi hänelle. Siis työkaverille.
Olga Kokko käyttää värikästä kieltä ja oivaltavaa huumoria. Hän on luonut hahmon, joka on ihan överi, siksi että on nainen. Jos mies toimisi tai ajattelisi niin kuin Linnea, se olisi vaan tosi äijä.
Ehdotankin, että sinä, joka et yleensä ”hirveästi kestä alapäähuumoria”, yleistä ilmausta lainatakseni, kuuntelet kirjan feministikorvilla. Sillä naisen oikeuksista kirjassa paljolti on kysymys. Minun tulkintani mukaan Kokon kirja on naisen asemaan liittyvä kannanotto ja raikas sellainen. Kirjassa naisen alakerrasta ja miehen vehkeistä puhutaan paljon ja niistä jutellaan asioiden oikeilla nimillä.
Radiohaastattelussa kirjailija kertoi, että pimppi on ihan hyvä sana. Sen kuultuani muistin erään opettajan, joka soitti kielitoimistoon kysyäkseen, mitkä olisivat alakoululaisten kanssa käytettävät korrektit sanat sukuelimille. Kielitoimisto suositteli pippeliä ja pimppiä. Munametsässä synonyymejä on varmasti kymmeniä ja kirjailija käyttää niitä taitavasti.
Pelkkää panemista tarina ei silti ole. Mukana on myös työelämään, nykymedioihin, perheen perustamiseen, ystävyyteen ja erityisesti sukupuolirooleihin liittyviä näkökulmia, joita en muista aiemmin käsitellyn näin mainiolla tavalla.
Huumori on vaikea laji. On paljon helpompi kirjoittaa synkkä tarina murhasta, ilmastohäpeästä tai vaikka syöpään sairastumisesta kuin kirjoittaa jotain, joka naurattaa kaikkia. Se, mikä huvittaa yhtä, on toisen mielestä puisevaa tai tässä tapauksessa ehkä ällöttävää. Mutta minä teen tätä kirjoittaessani Olga Kokolle aaltoja. Hieno kirja! Kiitokset myös lukijalle: Usva Kärnän ääni ja lukutyyli sopivat teokseen erittäin hyvin.
Uskokseni kirjailijan toive on, että naiset yhä rohkeammin puhuisivat omista toiveistaan ja mieltymyksistään. Ja ottaisivat oman nautintonsa niin sanotusti omiin käsiinsä. Minä käsittelen lavarunoissani vaihdevuotisen naisen seksuaalisuutta samasta syystä ja sitä taustaa vasten, että minä olisin nuorena voinut olla kuin Linnea. En ollut. Aika oli toinen ja minä vähemmän uskalias.
Mutta nyt kaikki rohkeasti kuuntelemaan tai lukemaan jotain ihan muuta kuin tavallisesti. Uskallan luvata, että ensi syksyn sieniretkellä metsä näyttää aivan uudelta.
Terveisin Pulina Elli, kirjailija, kouluttaja ja runopää
Tsekkaa myös muita juttuja elinapulli.fi
Tai pistä Pulina Elli –facesivu seurantaan niin saat kuulla lisää seuraavista aiheista:
Kirja kerrallaan: juttuja omista ja muiden kirjoista
Vauhdikkaat vaihdevuodet: paljastuksia naisen elämästä
Lupa liikkua: vinkkejä lasten liikuntaan
Kiitos lukuvinkistä Elina. Sait kiinnostumaan tästä Munametsä kirjasta! Kaipaankin nyt kesän alkaessa jotain aivan uutta luettavaa ja näkökulmaa todellisuuteen:) Se, että itse rakastan metsää, ei liene este lukunautintoon. Olemme moninaisia kuten luontokin rikkaudellaan ja olkaamme ylpeitä siitä. Kiitos, kun kirjoitat rohkeasti ja värikkäästi. Olen aina tiennyt, että tämä kypsempi ikävaihe on elämäni parasta aikaa, jolloin en todellakaan suostu näkymättömäksi (olen kuullut vanhemmista naisista sanottavan joskus noin ajattelemattomasti!). Pidetään yllä naisen aitoa, rehellistä ääntä ja muistammehan, että meillä naisilla on paljon annettavaa esimerkillämme nuoremmille❣️