Kuuntelin Hyppe Salmen kirjan Aaltoja asiattomuuksia Satu Paavolan lukemana Storytelissä. Salmi käsittelee vaihdevuosia suorasukaisesti. Välillä vituttaa ja kaikki on perseestä, mutta onneksi kuitenkin komiikka voittaa.

Päähenkilö Rimma on eronnut kahden aikuisen lapsen äiti. On muuttoa ja luopumisen tuskaa, uuden elämäntavan opettelua ja ystäviä. Työelämässä on omat haasteensa ja Tinderöinnissä paljon ihmeteltävää.

Löysin Salmen teksteistä paljon samaistuttavaa, rohkeaa tilitystä siitä, mitä tämä 50+ elämä voi pahimmillaan ja parhaimmillaan olla, mutta ihan kaikkea en sentään luetteloi, kuten tarinan Rimma tekee. Tunnistin oman kehon muuttumiseen liittyvän hämmästyksen ja lasten kotoa muuttamiseen liittyvät haikeuden tunteet. Jopa parisuhteen pohdinta oli jollain lailla tunnistettavaa, vaikka itse olen edelleen pitkässä liitossa ja kirjoittanutkin siitä.

Siihen nähden, että keski-iän ylittäneet naiset ovat suurin kaunokirjallisuutta lukeva joukko, on aika erikoista että tämän tyyppisiä kirjoja on vielä aika vähän. Vai olenko väärässä? Onko niin, että näitä on aina ollut, mutta minä nyt vaan satuin kiinnittämään huomiota tähän ja Anna Ala-Soiroan romaaniin, jota saa nykyään myös äänikirjana vain omien kuumien aaltojeni vuoksi?

Kävin kuuntelemassa Hyppe Salmea KIRJA-messuilla. Hän totesi haastattelussa, että kirja saattaisi kiinnostaa myös miehiä ja eri-ikäisiä naisia. Ensin ajattelin, että ei kyllä ja miksi edes pitäisi. Eikö voisi olla ihan vaan selkeä kohderyhmä ja sillä hyvä? Mutta nyt olen toista mieltä.

Uskottava se on: unettomuus, kuumat aallot, limakalvojen kuivuminen ja karvojen kasvaminen aivan vääriin paikkoihin, kiinnostaa myös nuorempia. Se on tullut todistettua ihan henkilökohtaisestikin. Olen nimittäin saanut aiheeseen liittyvistä lavarunoistani kiitosta erityisesti alle kolmekymppisiltä. Toki täti-ihmiset ovat taputelleet olkapäille, mutta eniten olen keikkojen jälkeen saanut hyvää palautetta juuri aikuisten lasteni ikäisiltä tyypeiltä. En tietenkään omilta kullanmuruiltani. Hui sentään!

Kaisa Haatanen on nimennyt omat kirjansa kalkkunakirjallisuudeksi, aikuisten naisten Chick litiksi.  Vaikka kalkkuna on omasta mielestäni ihan helvetin ruma lintu, on tunnustettava, että turkeylit on aika jees-termi tässä yhteydessä. Sen verran kurttuiseksi omankin kaula on jo mennyt, että kiitospäivän tipu tulee helposti mieleen.

Mutta miten olisi jos käyttäisimmekin vaihdevuosi-ikäisten naisten tarinoista lyhennettä PA?  Ei tietenkään perse auki vaan rinnastettuna kirjallisuustermiin YA. Sillä eikös se niin ole, että kaikista Young Adults -mimmeistä voi kasvaa Proud Adults ainakin omaan kehoon liittyvien muutosten osalta, jos me tädit annamme vähän tasoitusta ja kerromme, mistä on kyse. Ja jos ei nyt ihan ylpeyttä voi tuntea esiintyessään naama punaisena ja nenänalus märkänä niin ehkä GA. Great Adults literacy?

Kun luin Hyppe Salmen kirjan esittelytekstin ensimmäinen ajatukseni oli sama kuin Ala-Soiroan kirjan kohdalla vuonna 2016: Voi ei! Se vei mun aiheen.  En tiedä saanko omaa käsikirjoitustani koskaan valmiiksi, mutta sen tiedän, että 50+ naisten huumorilla höystettyjä tarinoita on yhtä monta kuin meitä muijia.

Lukekaa tai kuunnelkaa näitä kirjoja, samaistukaa ja naurakaa äänen. Nauttikaa. Ainakin nauttikaa.

Kirjoitan blogissani kolmesta aiheesta. Tämä kirjoitus sopii niistä kahteen: Kirja kerrallaan (juttuja omista ja muiden kirjoista) ja Vauhdikkaat vaihdevuodet (tunnustuksia naisen elämästä).

Pulina Elli löytyy Facesta ja kun nimen kiepsauttaa ympäri, löytyy helposti myös elinapulli.fi -kotisivut.

Terveisin Pulina Elli