Istuin metrossa hyvin nukkuneena, liikkuneena ja terveellistä ravintoa syöneenä. Hyvää elämää eläneenä, positiivisesti ajattelevana ja tyynenä. Mutta Puuf! Taas se tuli.

Nousin ylös riisuakseni päällystakin. Vieressä istuva nuorimies käännähti antaakseen minulle tilaa siirtyä ovelle. Ei, ei en lähde vielä. Otan vain takin pois, puhahdin. Istuuduin ja riisuin myös neuletakin ja hartiahuivin. Kerrospukeutuminen on pop.

Jos olisin ollut kotona, olisin heittänyt ilkosilleni. Niin kuuma se aalto oli. Nenänalunen ihan märkänä, vaikka kosteutta tarvittaisiin aivan muissa paikoissa. Pyyhin naamaani ja muistin, että märät korvantaustat tarkoittavat sananlaskun mukaan lapsekkuutta ja tietämättömyyttä. Tuli mieleeni, että myös viisautta voisi ryhtyä kuvailemaan ilmaisemalla, missä on kosteaa: se on tosi pätevä ja kokenut nainen, sillä on jo märkää nenän alla.

Ainakaan minun kohdallani työtehon mittari ei ole taito luovia muuttuvissa organisaatioissa vaan kyky kestää kuuman ja kylmän vaihteluita 24/7. Siinä ei nimittäin mitkään työterveyshuollon sisäilmamittarit riitä, kun kyseessä on vikatila ihan omassa lämmönsäätelyjärjestelmässä. Ja se jos mikä syö naista.

Mutta eipä hätää. Onhan tätäkin vaihdevuotista rouvaa ehditty jo koulimaan monella tapaa. Ilman kunnollisia yöunia eläminen ei ole enää mikään juttu, sillä niin monesta muustakin asiasta on joutunut luopumaan. Ensin hävisivät kimmoisat rinnat, sitten kaikkosi ihon napakkuus ja lopulta karkasi virtsa. Vain joitakin iän tuomia muutoksia mainitakseni.

Vielä on elämää juoksuhaudoissa, sanoi eräs gynekologi tutkittavalleen ja väitti sen olevan hyvä slogani, kun yrittää helpottaa omaa oloaan otsaa pyyhkiessä. Oloa saattaa helpottaa myös hirteisheitto: sitten, kun ei tunnu enää miltään, ihminen on kuollut. Minä elän ja teen sen kuumasti. Synnyttämään en enää pysty, mutta polttavimmankin humauksen kuoletan ihan itse – kylmällä hiellä.

Niin kävi myös metrossa. Ennen kuin oranssi tuubi ehti oikealle pysäkille, olin ehtinyt vastaamaan muutamaan sähköpostiin ja laittamaan taas kerran ylleni neuleen, huivin ja takin. Pukeuduin niillä tottuneilla liikkeillä, jotka ovat mahdollisia vain hot-could -kokemusasiantuntijalle. Jäähileen coolille hottikselle.

Kroppatoimintojen muuttuessa on tullut mietittyä muitakin elämälle tuttuja ääripäitä: rakkaus ja viha, nerous ja hulluus. Suhde omaan kehooni oli nuorempana jossain rakkauden ja vihan välimaastossa. Nyt se liikkuu hiljaisen hyväksynnän ja jatkuvan ihmettelyn akselilla. Nerokkuutta en ole olotiloistani tai ajatuksistani löytänyt, mutta hieman hullu tahdon olla.

Vauhdikkaat vaihdevuodet on yksi kolmesta teemasta, joista aion tässä Pulina Elli -blogissa puhua. Klikkaa Pulina Elli -facesivu seurantaan. Tai tsekkaa www.elinapulli.fi