Joitakin aikoja sitten juttelin kouluttajakaverini kanssa. Hänen mukaansa osa pienten ryhmissä työskentelevistä varhaiskasvattajista jättää päivittäisen liikkumaan houkuttelun sikseen, koska se tuntuu liian työläältä. Yksi syy liikunnan pois jättämiseen on kuulemani mukaan se, että pienille on niin vaikea opettaa liikuntaleikkejä.
Hmm. En tiedä kuinka yleinen tällainen ajattelutapa on, ehkä vain yksittäisen ihmisen ajatus. Joka tapauksessa kiinnostuin aiheesta sen verran, että kerron oman näkemykseni.
Alle kolmevuotiaiden ryhmissä riittää, että liikutaan. Mitään perinteisiä sääntö- tai piirileikkejä ei ainakaan ihan pienimpien kanssa tarvita. Ensin pitää opetella kävelemään, juoksemaan, hyppäämään, kiipeämään ylös ja kapuamaan alas sekä vierittämään ja heittämään palloa. Niin ja tietysti kuperkeikka kannattaa opettaa kaikille.
Edellä mainituilla pääsee jo pitkälle siinä vaiheessa, kun ruvetaan opettelemaan sääntöjen mukaan liikkumista. Seuraavassa pari esimerkkiä siitä, kuinka helpolla saa aikaiseksi kivoja liikuntaleikkejä ihan pienimmille.
Koiraleikki
Kun lapset konttailevat ympäriinsä ja leikkivät koiraa, laita muovilautasille vettä ja sano, että tietyn lenkin kierrettyään koirat saavat tulla latkimaan vettä omilta lautasiltaan. Kun leikki etenee ja lasten mielenkiinto rupea herpaantumaan, lisää koirien reitille esteitä pikkuhiljaa ja houkuttele heidät jatkamaan leikkiä kertomalla, että kyseessä on agilityrata tai koirakoulu. Parhaimmillaan tämänkaltainen leikki voi kestää monta päivää ja toimii sekä sisällä että ulkona. Vaikein homma on muistaa vaihtaa vedet.
Vannevauhti
Ota ulos mukaan muovisia vanteita, isoja ja pieniä. Juoksuta lapsia pyöräyttämällä vanne vauhtiin milloin mihinkin suuntaan. Lapsen ei tarvitse tässä leikissä osata vielä mitään muuta kuin katsoa, minne vanne karkaa ja kuljettaa se omalla tavallaan takaisin. Hieman maastosta riippuen näinkin helposti saa aikaan, jos ei monipuolista, niin ainakin liikunnan määrää lisäävää hauskaa leikkiä.
Ja aina kun siltä tuntuu, pienille kannatta kertoa tarinoita, joiden avulla voi opetella aivan uusia liikkeitä ja siinä samalla sanoja. Esimerkiski tämä karhuloru sopii hyvin tilanteisiin, jossa opetellaan tekemään kuperkeikkkoja.
on oikein hyvä karhusää:
sä temmellä ja tepasta
kiepsahda ja mekasta.
Karhuna metsässä viihdy
kunnon juoksuvauhtiin kiihdy:
käpälät suohon uppoaa,
mättäät allasi hajoaa.
Karhun lailla painiin ryhdy
nallena paini ja yhdy
karhujen leikkiin komeaan
ja karjuntaansa romeaan.
Terävät kyntesi näytä
karhun kämmeniä käytä
vielä muista yksi seikka:
karhun oma kuperkeikka.
Lopuksi kupsahda kupsis,
höpsistä hömpsähdä hupsis
nalleäidin kainaloon.
Elina Pulli
Blogikuva: Karoliina Pertamo kirjassa Kukkuluuruu.
Runo kirjasta Liikkua, leikkiä ja luoda.
Terveisin Pulina Elli
Lisää juttuja löydät facen Pulina Elli -sivulta tai osoitteesta www.elinapulli.fi
Viimeisimmät kommentit