Jokin aika sitten olin pitämässä koulutusta, jossa juteltiin liikuntavälineistä. Osa porukasta oli sitä mieltä, että kaikkea löytyy ja hyvä niin. Toisaalta taas tuli puhetta siitä, että liikkuminen ei lopulta ole kiinni välineistä, vaan asenteesta. Liikuntarilleistä, jotka jokainen voi laittaa nenälleen ihan leikisti ja oikeasti.
Tässä on kuva jälkireitistä, jonka mukaan liikutaan merkitty matka kuvan mukaisia ”jälkiä jättäen”.
Tee lasten kanssa sormiväreillä tai ihan tavallisesti ääriviivapiirroksina kuvat niistä jäljistä, joita eri kehon osista jää, kun seisoo yhdellä jalalla. konttaa, krapukävelee tai vaikkapa punnertaa. Mahtavan helppo homma! Kannattaa kokeilla, sanoi eräs, joka tästä innostui.
Toki jälkireitin tekemiseen jonkin verran menee aikaa, mutta se sujuu mainiosti yhdessä lasten kanssa. Ja kun nämä kortit on kerran tehnyt ja laminoinut, ne voi ottaa esille niin sisällä kuin ulkonakin: siirtymätilanteissa, odotteluhetkinä ja tietysti myös osana liikuntatuokiota vaikkapa roikkumisradan jatkeena.
Monipuolisuutta lisää se, että samat kortit toimivat sekä omassa pihassa että metsässä. Lajitelmaa voi laajentaa pikkuhiljaa ja kun leikki on tuttu, voi jäljiksi vaihtaa kissan tassut, hevosen kaviot, jäniksen jäljet tai vaikka polkupyörän, traktorin ja potkukelkan jättämät painaumat. Siinäpä onkin sitten miettimistä, miten voisi leikkiä eläinten liikkeitä tai kulkuneuvoja…
Joka tapauksessa näin syntyy kivaa leikkiä kokolailla vaivatta.
Tällä kertaa blogikuva on Virpi Pennan tekemä. Se löytyy kirjasta Sydänrumpu ja kirja löytyy kirjastosta.
Mukavaa liikuntaviikkoa ja ihanaa kevättä!
Toivottaa Pulina Elli, joka löytyy samalla nimellä Facebookista ja myös elinapulli.fi kotisivujen kautta.
Viimeisimmät kommentit