Viime aikoina on ollut niin vauhdikasta, että vaihdevuosista kirjoittaminen on jäänyt muiden tekstipuuhien jalkoihin. Olen toki lausunut totuuksia menopaussihommistani lavarunostageilla, mutta mustaa valkealle en ole aikoihin pistänyt.
Mutta nyt siis tekee mieli kysyä, miksi kukaan ei kertonut ja aloitan aivan alusta päätyäkseni pian tämän päivän hiertävimpään kysymykseen.
Miksi kukaan ei kertonut että kieli jää pakkasella kiinni rautaan? Kyllä varoiteltiin, mutta ethän sinä uskonut. Miksi kukaan ei kertonut, että vauvavaiheessa juuri kukaan koko perheessä ei nuku kunnolla. Kyllä minä sen tiesin. En vain tajunnut etukäteen sitäkään että teinejä kotiin odotellessaan voi olla niin totaalisen väsynyt ja tyhjässä pesässä voi olla suorastaan kummallisen hiljaista.
Ja kyllä minä sen tiesin, että tässä iässä tulee kuumia aaltoja ja huonosti nukutut yöt palaavat, mutta miksi kukaan ei kertonut, että kosteuden määrä on vakio? Että kun 50+ tissivakoon valuu hiki, muihin väleihin märkää ei enää riitä. Miksi kukaan, siis kukaan itseäni vanhemmista tädeistä ei ole varoittanut minua tästä?
Ihan itse on pitänyt opetella sekin, mitä tehdä, kun silmät kuivuvat. Pikkupipettejä on tullut kannettua mukana jo useampi vuosi, mutta mitäs teet, kun se alasilmäin kuivuu niin, että ihan hiertää ja tekee kipeää? Eihän sille voi muuta kuin nauraa. Ja joo, toki on olemassa kaikenalaisia apteekin apukeinoja ei siinä mitään.
Ymmärrän hyvin erästä tuttavaani, joka olisi kuulemma halunnut heiluttaa keskaria lekurille, kun tämä oli ehdottanut lääkkeeksi seksuaaliterapiaan menemistä. Eihän kukallekaan puhuminen auta siinä vaiheessa, kun multa on jo ihan kuivaa. Se pitää kastella. Höh! typerä esimerkki, mutta kuitenkin kyseessä on ihan selkeä kroppamuutos, joka hankaloittaa elämää.
Onneksi kaikki kanssasisaret eivät moisesta joudu kärsimään. Vai joutuvatko? Mitä jos he eivät vain viitsi puhua ja pitävät Pulinankin avautumista älyttömänä? Hmmm. Ei. Silti en malta pitää suutani kiinni.
Vaikka en enää halua olla nuori tyttö, kyllä minulle sopisi mainiosti, että kosteus tihkuisi sieltä, mistä ennenkin, eikä kyseessä olisi vain naurunsekainen lirahdus. Mutta näillä mennään.
Minua aina hieman helpottaa ja jopa hihityttää, kun voi avautua tästäkin asiasta edes jonkun kanssa. Kokeile sinäkin. Kysy naisystävältäsi: mitä kuuluu, onko ilmoja pidellyt?
Tai jos et viitsi udella, kerro kaverille tästä blogista. On tavallaan kiva jutella näistäkin jutuista jo ennen kuin on ET-lehden tilaajaiässä ja mikä ettei siinäkin vaiheessa.
Mukavia aurinkoisia päiviä lukijoilleni. Nautitaan elämästä!
Pulina Ellin löytää Faebookista ja kun nimen kiepsauttaa ympäri löytyy helposti elinapulli.fi –kotisuvut.
Viimeisimmät kommentit