Panosta uneen!

Aivotutkija Minna Huotilainen antoi nykyihmiselle viisi ohjetta, joiden avulla ihmiskunta voi vielä pelastua. Heti alkuun sanon, että arvostan Huotilaisen ajatuksia suuresti. Erityisesti silloin, kun hän kertoo liikkumisen ja musiikin vaikutuksesta aivoihin. Mutta nyt tekee mieli vähän avautua ja juuttua ohjelistan yhteen sanavalintaan. Kieli poskessa ja silleen.

Kävi nimittäin niin, että eräs sanasieppo (Pulina ei tunnusta) kiinnitti huomionsa listan kolmanteen ohjeeseen ”Panosta uneen” ja teki vääräleukaisen tulkinnan, että panemisen jälkeen nukutaan. Samalla hän huomasi, että panosta uneen, unesta panoon olisi tosiaankin huomattavasti herkullisempi vuorokausirytmi kuin se vanha töihin, kotiin, töihin, kotiin.

Ah! Miten hienoa olisi, jos voisi muistella panosta lepoon -tyyppistä kesälomaa, joka tuli vietettyä pihakeinussa, riippumatossa, laiturilla, nurmikolla ja kumipatjalla. Mutta, mutta. Näin vaihdevuotisen näkökulmasta on sanottava, että kuulostaapa työläältä, moiseen ryhtyminen vaatii voimia. Okei! Eniten tietysti tahtoa ja halua. Mutta, kun sitä halua ei enää nuoruuden aikaisilla tavoilla tunne, pitää vain ryhtyä hommiin.

Nuorena sitä tiesi monta kertaa päivässä, että pakko saada, justiinsa nyt on mentävä ja ihanaa, miten vatsanpohjassa tuntuu perhosia ja kaikki surraa ihan täysillä. Nykyään pitää välillä katsoa ihan kalenterista että Ahaa! Saunapäivä!

Tunnustan olleeni nuorena vähän höhlä. Muistan nimittäin miettineeni, että mitenköhän sitä sitten vanhana pystyy hyppäämään viettiensä vietäväksi ja erikoisiin asentoihin, jos on jotain kremppaa vaikkapa polvissa. Kertaakaan ei mieleeni tullut, että halu häviäisi tai edes laimenisi.  En nyt sentään nähnyt silmissäni senioreiden sänkypuuhia, mutta kuvittelin, että vanhanakin tekee mieli panna joka päivä kuin kani. Vähänpä tiesin.

Tämä haluhomma on mietityttänyt minua niin, että olen kirjoittanut siitä jopa runon, jota olen esittänyt lavoilla. Runossa paljastan, että jos olisin tiennyt libidon voivan muuttua iän myötä niin toisenlaiseksi, olisin nuorempana pannut vielä paljon, paljon enemmän.

Runoni jälkeen eräs nuori nainen naurahti, ettei olisi tahtonut tietää, mitä ehkä on tulossa. Noh! Pulina vastasi siihen, edelleen aivan hyväntahtoisesti, että eipä sitten tarvitse tulla sanomaan, ettei kukaan kertonut. Nyt annan hänelle ohjeeksi: panosta uneen tai panosta lepoon aina kun voit.

Huotilaisen listasta vielä sen verran, että kolmoskohtaa lukuun ottamatta, olen ihan mallioppilas, sillä

1. Lopeta kiireestä puhuminen. En yleensä puhu kiireestä. Sanon suoraan, jos en ole saanut jotain aikaiseksi.
2. Rajoita älylaitteiden käyttöä. Ei tarvitse, sillä uppoutuessani kirjoittamaan tai lukemaan tai höpöttämään ystävien kanssa, unohdan kaiken muun.
3. Panosta uneen! Tähän palaaan vielä myöhemmissäkin kirjoituksissani:)
4. Hanki innostava harrastus, jossa opit uutta. Hankittu: lavarunolavat kutsuvat taas syksyllä.
5. Suunnittele elämääsi pidemmällä tähtäimellä. Juu, suunnitelma on tehty: aion elää panosta uneen, nauttia mökkielämästä, perheestä, ystävistä, kirjoittamisesta, teatterista ja leipomisesta sekä hyvistä kirjoista ja TV-sarjoista.  

Terveisin Pulina Elli

Lue myös muita juttujani osoitteessa elinapulli.fi ja laita Pulina Elli –facesivu seurantaan. Minut löytää myös Twitteristä ja Instasta, vaikka olenkin niissä aika laiska. Koetan parantaa tapani (ja muistaa samalla Huotilasen ohjeet).