Olen viime aikoina kuunnellut lukuisia naisten kirjoittamia tarinoita. Välillä oikeanlaisen, just fiilikseen sopivan kirjan löytyminen on työlästä. Useimmiten luen ja kuuntelen teoksia, joita joku kirjavinkkaaja lehdessä, somessa tai blogissa suosittelee. Tällä kertaa oikea loksahti kohdalle Storytelin uutuuslistalta.
Tea Latvalan tarina on kiehtova. Sanottakoon heti, että nyt ei kannata säikähtää kirjan nimeä tai firman toimialaa, vaikka itse olisit sieltä häveliäimmästä päästä. Minusta Latvalalla on niin paljon pokkaa ja sinnikkyyttä, että siitä kannattaa ottaa oppia, vaikka oma juttu olisi kutoa villasukkia markkinoille.
Tea Latvala on suomalainen muotoilija. Hän kertoo Storytel -äänikirjassa tiestään menestyväksi yrittäjäksi. Kirjan on kirjoittanut Sanna Seiko Salo ja sen lukee Sanna Stellan. Tämä kolmen naisen kombo toimii mainiosti. Teatiamon tarina on kiinnostava, teksti rullaa, teoksen rakenne toimii ja Sanna Stellan on lukijana ihan huippu. Latvalan omalla äänellä ja pohjanmaan murteella kerrotut face-postaukset tuovat kerrontaan kivaa vaihtelua.
Muistan lukeneeni puisia hieromasauvoja myyvästä naisesta aikoja sitten. Mieleeni on jäänyt lehtijuttu, jossa kauniisti muotoillut esineet hohtavat sateenkaaren väreissä. Nyt Dildodiileri –kirjaa kuunnellesani huomaan, että Latvalasta on kirjoitettu paljon ja hän on saanut useita palkintoja. Mieleenpainuvinta teoksessa on kuitenkin se, että hän kertoo kohtaamastaan vähättelystä, suoranaisesta vihapuheesta ja siitä, että on oltava aivan helvetin pänkkäpäinen pärjätäkseen idealla, joka pistää tavikset punastumaan ja sahamiehet lyömään luurin korvaan.
Itse en ole koskaan edes haaveillut maailmanvalloituksesta tai yrittäjänä toimimisesta, mutta silti Latvalan tarinassa on jotain tutun tuntuista. Muun muassa eräs (hrrr) ex-pomo, joka ei tajua luovan työn prosessista paskaakaan ja silti kuvittelee voivansa määritellä, miten työsuhteessa oleva ihminen vapaa-aikansa käyttää. Samoin minulle on sanottu hyvin suoraan, että se mitä päivätyöni ulkopuolella teen, on aivan joutavaa. Mutta onneksi on ollut myös ihmisiä, kuten Latvalalla Tekesin mies, joka kuuntelee, ymmärtää ja tsemppaa juuri oikealla tavalla ja oikeaan aikaan. Luottaa ideaan ja osaamiseen.
Kiinnostuin tästä kirjasta siksikin, että Latvalasta lukemani lehtijuttu inspiroi minua aikanaan kirjoittamaan viihderomaaniini yhden kohtauksen, jossa 50 + päähenkilö saa epähuomiossa viereiseen kampaamoon tarkoitetun paketin. Paketista paljastuu sateenkaarenväreissä hohtava puudildo ja se synnyttää sekä herkullisen että hekumallisen tilanteen.
Tea Latvalan tarina sai minut lupaamaan itselleni, että en luovuta. Jatkan vielä julkaisemattoman tekstini kanssa, vaikka pohjalaasta päättäväisyyttä minussa ei olekaan. On vain stadilaista taustaa ja elämänkokemusta, joka on osoittanut todeksi sen, mitä yksi Latvalan tukijoistakin toteaa:
Jotkut osaavat kylvää vain rikkaruohoja, toiset hyviä siemeniä ja lopulta kaikkien elämässä on niitä molempia. Pitää keskittyä siihen hyvään mitä on, niihin palautteisiin, jotka nostattavat ja rohkaisevat. On uskallettava jättää ilkeät puheet ja dissausyritykset huomiotta ja muistaa, että niillä ei ole merkitystä, jos itse tietää mitä tekee ja mikä on tärkeää.
Tea Latvala sanoo olevansa rakkauden asialla. Minusta hän on teoksellaan myös naisten asialla, enkä nyt puhu seksistä, vaan naisten välisestä solidaarisuudesta, ystävyyden merkityksestä ja kyvystä iloita toisen onnistumisesta.
Yhdessä sanoittamassani lastenlaulussa on tähän loppuun sopiva kertosäe uudenlaiselle, suomalaiselle puunjalostajalle ja meille kaikille:
Tsemppaa, tsemppaa, tsemppaa,
go, go, go!
Bravo, bravo, bravo,
harasoo!
Heja, heja!
Alé, alé!
Iloisia päiviä toivottaa Pulina Elli
Viimeisimmät kommentit