Ei oo mitään tekemistä… Ihan tylsää… Mä haluun pelata… Ruoka on pahaa… Kaikki kaverit saa kaikkea ja minä en ikinä mitään… Tahdon jäätelöä! Kuolen janoon! Koska ollaan perillä?
Tuttua puhetta ajalta, jolloin työtä oli paljon ja aikaa oli liian vähän. Ruuhkavuosina loma tuntui lyhyeltä varsinkin, jos oli tullut luvattua lapsille sitä, tätä ja tuota. Edes kirjaa ei ehtinyt rauhassa lukemaan, vaikka juuri sitä oli koko talven kaivannut.
Kirjoista puheen ollen, oletko sinä niitä, jotka kirjoja lukiessaan tahtovat tutustua kaukaisiin kulttuureihin vai niitä, jotka etsivät miljöökuvauksesta tuttuutta ja jotain helposti samaistuttavaa? Saman kysymyksen voisi esittää lapsille. Kumpi on kivempaa, kuulla tarina joka tapahtuu tutussa elämäpiirissä vai siellä, missä serkut ehkä asuvat?
Ryhdyin aikanaan kirjoittamaan lastenromania, joka sijoittuu lähiöön, koska en löytänyt vastaavaa omille lapsilleni luettavaksi. Siihen aikaan lastenkirjat kertoivat koululaisten kesälomista maalla ja veivät kaupunkilaislapsetkin saaristoon. Nyt tilanne on toinen, lastenkirjojen kirjo on laajempi ja samaistuttavaa löytyy niin maalla kuin kaupungissakin asuville lapsille.
Rakastan kirjoja, arvostan lukutaitoa ja olen innolla mukana Lukuliike -ohjelmassa. Silti ajattelen, että lopulta tarina on tärkein. Uskon, että hyvä kuuntelemalla koettu tarina voi jopa houkutella lapsen ja nuoren lukemaan ja myös kirjoittamaan itse, eikä vain etäännyttää kirjoitetusta tekstistä, kuten helposti tulee ajateltua.
Kuultu tarina jättää sijaa mielikuvitukselle aivan toisella tavalla kuin vaikkapa elokuva ja se jos mikä on tärkeää. Aapelinkatu 8 on kirjasarja, joka sopii mainiosti sadepäivän ratoksi, automatkan ajaksi tai vaikkapa pihakeinussa kuunneltavaksi. Aikuinen tai lapsi voi itse tehdä valinnan: luenko itse vai kuuntelenko Paavo Kerosuon ilmeikästä ääntä. Mitä jos löhöttäisiin yhdessä ja kuunneltaisiin samaa tarinaa – tai ihan omia?
Aapelinkatu 8 kertoo Äkkinäisen veljeksistä, alakouluikäisestä Tortusta ja Apista. Mukana leikeissä on kanteletta soittava Ilona Kanteletar ja monitaituri Ziri, jolla on todella outo salaisuus. Oman lisänsä tarinaan tuo aina ilman kenkiä kulkeva Miikka Maastojalka suurine koirineen.
Ensimmäisen kauden kirjassa selvitetään pikkulintu-arvoitus ja toisella kaudella kymmenille kissoille on tapahtunut jotain kummallista. Tapahtumat saavat jopa lehdistön kiinnostumaan Aapelinkadun tapahtumista, eikä vähiten aina vauhdissa olevan Api-pojan touhuista johtuen.
Tarina on rakennettu niin, että viidentoista minuutin mittainen pätkä koukuttaa kuuntelemaan hauskan ja vähän jännittävän kertomuksen, jossa aikuiset ovat toki läsnä, mutta pääosassa ovat hoksaavat ja toimeliaat lapset. Yhdessä kirjassa on 10 osaa, joista kukin kestää noin vartin.
Koleile huviksesi. Klikkaa itsesi Storytelin sivuille tästä ja käytä palvelua kuukauden verran ilmaiseksi. Kannattaa kertoa kavereillekin, sillä sieltä löytyy tuhansia tarinoita. Aapelinkatu kasi lapsille äänikirjana ja e-kirjana ja paljon, paljon muuta.
Aapelinkatu kasin lisäksi olen kirjoittanut lorukirjoja lapsille ja liikuntakirjoja ammattikasvattajille. Aikuisille on tullut tehtyä yksi dekkari ja nyt olen aivan innossani tästä lasten dekkareiden sarjasta, joka tosiaan löytyy Storytelistä. Muista teoksistani voi lukea lisää kotisivuiltani: elinapuli.fi
Facessa käytän nimeäni toisinpäin. Halutessasi voit ryhtyä seuraamaan Pulina Elli -postauksia. Twitterissä ja Instassa olen vähän laiska, mutta koitan parantaa tapani.
Toivotan kaikille lukijoilleni ihanaa kesää kuunnellen tai lukien.
Viimeisimmät kommentit