Olipa kerran opettaja, joka haaveili taas uuden kirjan kirjoittamisesta. Hän tiesi, mitä tahtoi, mutta kaipasi kaveria, kimppakirjoittajaa. Niinpä hän kyseli asiasta eräältä toiselta, eskariasioiden kanssa touhuavalta, kirjailijaksikin heittäytyneeltä, mimmiltä. Niin, että ruvettaisko yhdessä? Sulla on sellaista osaamista, joka just sopivasti täydentäisi omaani ja yhdessä olisi kivempi.
Samaan aikaan toisaalla runoilija ja kirjastopedagogi olivat tehneet hyvin toimivaa yhteistyötä runotyöpajojen parissa. Myös he olivat suunnitelleet yhteisen kirjan kirjoittamisesta ja jo lähestyneet paria kustantamoa, mutta asia oli jäänyt hautumaan.
Eräässä taidenäyttelyssä, jossa oli esillä runoilijoiden ja kuvataiteilijoiden teoksia, runoja kuvista ja kuvia runoista, nämä kaksi alullaan olevaa ajatusta kohtasivat. Ja kuten poikkitaiteellisissa tapahtumissa yleensäkin käy, syntyi jotain aivan uutta.
Me neljä naista tunsimme toisemme entuudestaan jotenkin tai olimme ainakin kuulleet toisistamme. Lyöttäydyimme yhteen. Pidettiin palaveri ja puhuttiin paljon. Heti alkuun todettiin, että meillä kaikilla on omanlaista osaamista, jolla voimme täydentää toistemme työtä ja yhdessä olemme enemmän kuin yksikään meistä pystyisi yksin olemaan.
Tehtiin suunnitelma, viilattiin sitä ja lähetettiin eteenpäin. Aviador –kustannus tarttui ehdotukseemme heti ja antoi vapaat kädet rustata tekstiä runon kunniaksi. Onneksemme saimme kuvittajaksi taitavan Minna Mäkipään, joka on nyt luonut Runomatkaoppaan ulkoasun ja taittanut työmme kirjan sivuille. Mikä parasta – kirjoitusprosessin aikana kukin meistä vuorollaan tokaisi, huokasi tai meilasi: tästä tulee ihana kirja.
Kun runoilija, kirjastopedagogi, opettaja ja varhaiskasvatuksen asiantuntija, kokkaa, keittää, suurustaa ja kuorruttaa sekä leipoo ja kaulii tekstejään yhteen, ei voi syntyä muuta kuin maittava ateria. On alkuruokaa, pääruokaa, jälkkäriä ja pikkupaloja. Buffetpöytä notkuu niin, että kirjaa lukiessa tuntee olevansa kuin loistoristeilijällä. Tulee tunne, että tämän kaiken jälkeen ei tarvitse syödä viikkoon.
Oikeammin kyse on siitä, että Runomatkaoppaan vinkeillä pärjää kokonaisen vuoden ja toisenkin. Tärkein pointti on se, että parastamalla, soveltamalla ja lasten kanssa yhdessä keksimällä runon tekemisestä tulee ihana leikki.
Oman kirjan hehkuttaminen on minusta aina jotenkin vaivaannuttavaa. Teen sitä kuitenkin ajoittain, koska tiedän, että ilman omaa panostani ja lukijoiden someapua liian harva tietäisi, että kulloinenkin kirja on edes olemassa. Tämän kirjan kanssa minulla ei ole mitään ongelmaa. Voi ihan reilusti sanoa, että kirjastopedagogi Pirkko Ilmanen, opettaja Riika Kotka ja kirjailija Johanna Venho sekä kuvittaja Minna Mäkipää ovat tehneet upean kirjan ja minulla on ollut ilo olla siinä mukana. Aivan innoissani lähden näiden mimmien kanssa, kirja kainalossa, sekä Helsingin että Turun kirjamessuille ja muuallekin hehkuttamaan runouden ilosanomaa.
Ihan viimeiset korjaukset on vielä tekemättä, mutta heinä-elokuun vaihteessa kirja lähtee painoon. Runomatkaoppaan voi jo tilata joko itselle tai työnantajan piikkiin. Kirjastoista teosta tietenkin myös saa. Jos jostain syytä oma lähikirjastosi ei ole Runomatkaopasta vielä ennakkoon tilannut, voit tehdä sinne hankintaehdotuksen.
Iloisia runomatkoja ja tervemenoa myös metsäiseen luontoon, vaikkapa tämän toiminnalliseen leikkiin houkuttelevan lorunpätkän avulla:
Metsäkylpy, luontosuihku,
lehtikasa on palju.
Katso taivaalle puusta,
etsi sille riimi kuusta.
Ja alas, alas kapua,
leiki katkarapua.
Juokse luokse, puuta halaa,
metsän runokylpyyn palaa.
Elina Pulli
Terveisin Pulina Elli
Katso myös muita juttujani osoitteesta: elinapulli.fi tai laita facen Pulina Elli -sivu seurantaan. Tosi kiva olisi tavata joskus myös lavarunokeikoilla… Olen muuten kirjoittanut yhden lavarepertuaariini kuuluvista esityksistä tämän kirjan ohjeilla. Ilmoittelen esiintymisistäni kotisivujeni Keikat ja kekkerit –osiossa.
Viimeisimmät kommentit