Minä en ole kiinnostunut vampyyreista. Pois se minusta, moinen. Edes silloin, kun tytär innostui Twilight-saagasta, en saanut itsestäni irti edes sen vertaa, että olisin katsonut elokuvan.

En tajua, miksi alun perin innostuin Pure mua -kirjan esittelytekstistä: Kun Anna täyttää 30, hän saa vanhemmiltaan lahjaksi Vladin, upean vampyyrimiehen häkissä. ”Jos vaikka opettelisit tällä, miten niiden miesten kanssa ollaan.”  Minähän olen 50 +, eikä mikään äsken mainitussa pitäisi meikäläistä kiinnostaa. Mutta jokin tuossa alkuasetelmassa kiehtoi. Ehkä kyse oli siitä, että olen etsimällä etsinyt luettavaa, joka saa minut nauramaan ääneen. Ajattelin, että noin älyttömän setin täytyy olla hauska.

Aloitin kirjan ihan perinteisesti. Luin iltaisin ja ärsyynnyin, kun en jaksanut lukea muutamaa sivua enempää, vaikka mieli olisi tehnyt. Sitten eräänä viikonloppuna kuuntelin koko kirjan kotihommia tehdessäni ja vaikutuin.

Pure mua -romaani rinnastaa vampyyrien maanpäällisen elämän ihmiskauppaan ja seksibisnekseen. Se kyseenalaistaa omistavan luokan brassailun ja nauraa vanhemmille, jotka kuvittelevat tietävänsä, miten heidän lastensa tulisi elää tämä elämä. Samalla se valottaa vuoden 1918 tapahtumia historianopiskelija Annan keskeneräisen gradun kautta.

Mielestäni Tarkiaisen teos on taitavasti kirjoitettu ja yhteiskunnallinen. Se on kantaa ottava omalla, aivan omalla, raikkaalla tavallaan. Osansa saavat historian tulkinnat, työelämän epävarmuus, yliopistojen riippumattomuus, rasittavat exät, itsekkäät ystävät, uskomushoidot ja merkkibrändäys sekä kaikki ne lokerot, joihin nykypäivän kolmekymppiset yritetään saada mahtumaan.

Eikä siinä vielä kaikki. Teoksessa on myös dekkariulottuvuus, josta pidin niin kovasti, että välillä unohdin lukevani absurdia vampyyritarinaa. Kaikki langat ja foliopaperitkin solmittiin lopuksi yhteen mainiolla tavalla.

Tarkiaisen huumori on oivaltavaa, viisasta suorastaan. Samalla se on erittäin luontevaa, usein sivulauseisiin tai kielikuviin lomitettua. Ei yhtään kliseistä tai tekemällä tehtyä. Tarina on niin moniulotteinen, että tahdon sanoa vampyyrigenreä dissaaville tyypeille: lue! Lue tämä kirja nimestä, kannesta ja aihepiiristä huolimatta. Tai juuri niiden vuoksi.

Terhi Tarkiainen PURE MUA, Tammi 2018