Lavarunous

Innostuin lavarunoudesta niin, että tein siitä myös gradun. Korona-aikana palasin Jyväskylän yliopistoon tekemään loppuun lähes 20 vuotta aiemmin kesken jääneet opinnot. Tutkin autoetnografisella tutkimusotteella omaa lavarunouttani ja nimesin Elina Pullin ja Pulina ellin kasvojen väliin muodostuvan maljakon runomaljaksi.
Olen aina ajatellut, että en ole ollenkaan kilpailuhenkinen ihminen, mutta olen jäänyt ihan koukkuun Poetry Slam -kisoihin. Usein kaipaan kisajännitystä ja sitä adrenaliinipiikkiä, joka ennen omaa suoritusta tuntuu koko kehossa. Se on vähän hassua, sillä kaikki kisaan osallistuvat tietävät, että kyse on leikkimielisestä kisasta ja että tuomarina voi olla kuka vaan. Ehkäpä juuri se leikkimielisyys ja tuurilla pelaaminen ovat niitä asioita, jotka minua viehättävät.
Innostuin lavarunoudesta vuonna 2018 ja ryhdyin heti kiertämään sekä lavoilla että kisoissa. Paras saavutukseni on SM-hopea vuonna 2023. Kisa käytiin Tampereella. Samana vuonna voitin avantolausuntakisan Joensuussa. Kuvaan avantolausuntaa erään lehtijutun otsikossa sanomalla: ”Avantolausunta on niin pöhköä, ettei se voi olla muuta kuin hauskaa”.
Kisojen lisäksi käyn open mic -illoissa ja olen myös perustanut Omppu Open Mic Runostagen Espooseen. En enää itse toimi juontajana, sillä vapaa-aikani kuluu paljolti kirjojen kirjoittamisen ja tilauskeikkojen parissa (mummoudesta puhumattakaan).
Minut voi tilata yksityiskeikoille tai tapahtumiin. Lähes tavaramerkikseni on muodostunut pop up -runot, joita teen etukäteen saamistani tai tilaisuuden aikana kerätyistä, yleisön antamista sanoista. Motivoidun siitä, että runot syntyvät nopeasti, juuri siinä hetkessä ja toki inspiroivaa on myös se, että ei se ihan helppoa ole.